Zell am See Ironman 70.3, 2023

Tämän kisan tarina alkoi jo vuonna 2020, jolloin minun piti osallistua puolimatkan kisaan Grazissa. Koronan takia kisa peruuntui, ja Ironman antoi vastineeksi voucherin mihin tahansa Itävallan kisaan. Kun voucherin voimassaoloaika alkoi lähestyä uhkaavasti loppuaan, oli tehtävä päätöksiä. Kisaksi valikoitui Zell am See, jossa kävin kisaamassa viimeksi syyskuussa 2019. Näin neljä vuotta myöhemmin olikin sopiva aika virkistää muistoja tästä mahtavasta paikasta ja yrittää oman ajan parannusta.

Kisapäivä oli sunnuntaina ja saavuimme Piian kanssa paikalle jo hyvissä ajoin torstaina. Viime kerrasta oppineena majoitukseksi valikoitui hotelli pääkadun pohjoispuolelta. Tärkeimmät seikat jotka vuonna 2019 jäi majapaikan suhteen kismittämään: a) pois turistikeskustan hälystä ja hulinasta b) autolle oma parkkipaikka. Tällä kertaa majoitus Villa Klothildessä osui täydellisesti nappiin - lyhyt kävelymatka kisakeskukseen ja ravintoloille, mutta samalla täydellinen rauha.

Kisapäivän aamu oli mukavan kiireetön - järveen lämmittelemään 10:20, omaan karsinaan 10:45 ja AG-virta lähti laskeutumaan järveen 11:10. Kisana Zell am See asemoituu selvästi sinne maisemakisakategoriaan - omaa nopeinta aikaa ei täältä kannata lähteä hakemaan, mutta kauneimpia maisemia riittää sitäkin enemmän. Uinti tapahtuu kristallinkirkkaassa Zeller See -järvessä, joka on n. 4km pitkä, 1,5km leveä ja yltää 75 metrin syvyyteen. Uintilenkkinä uidaan vajaa kilsa suoraan loistokasta Grand Hotellia kohti, käännytään ympäri ja uidaan samanlainen suora takaisin rantaan. Veden lämpötila oli täydelliset 20,5C ja suunnistus oli helppoa auringon pilkahdellessa pilvien välistä. Vaikka asettauduin tavoiteajan mukaan 30-35min -karsinaan niin tuntui, että ekalla kilometrillä ohittelin koko ajan tyyppejä, eikä hyviä peesijalkoja tuntunut löytyvän kuin lyhyiksi hetkiksi. Kääntöpoijun jälkeen niitä alkoi löytymään jo paremmin, ja paluumatka sujui enemmän tai vähemmän peesiuintia. Loppuaika 32:16 (2019: 35:44), pace 1:41/100m. Uintiin olen todella tyytyväinen, ei tämä paljoa paremmin olisi voinut mennä.

Perussuoritus T1:llä ja pyörän selkään. Vaihtoalueelta lähdetään pyöräilemään lyhyttä peltojen välissä mutkittelevaa kapeaa tietä, jolla on myös pari puusiltaa. Tämä pätkä voi olla jokseenkin vaarallinen kapeutensa vuoksi (etenkin märällä, tosin nyt oli kuiva keli), joten päätin ajella sen rauhallisesti ohittelematta, antaen sykkeiden laskea ja urkkaa hörppien. Sitten reitti kääntyy isolle tielle, vauhti kasvaa ja vasen kaista alkaa vetää. Reitillä on paljon nopeita pätkiä, jossa tie on leveää, mutkat loivia ja vauhtia voi kerätä ihan niin paljon kuin uskallus antaa myöten. Oma kuolemanpelko alkaa kolkuttelemaan jo siinä 70 km/h hujakoilla, mutta paikalliset vuoristokauriit painavat siinäkin vauhdissa ohi niin ettei ehdi kisalappuakaan lukemaan. Kovin äkkinäisiä kaistanvaihdoksia ei siis täällä kannata tehdä.

Ensimmäiset parikymmentä kilometriä on lämmittelyä reitin varsinaista helmeä eli n. 14 kilometrin pitkää nousua varten, josta viimeiset pari kilometriä jyrkkenee 13 prosenttiin. Minulla oli mielessä tehosuunnitelmat sekä tasaiselle että ylämäkiosuuksille, mutta jalat olivat suunnitelmasta eri mieltä ja jäin koko ajan wateissa n. 20-30W alle suunnitelman. Päätin olla murehtimatta liikaa numeroita ja keskittyä nauttimaan ympäristöstä. Pyöräreitti tarjoaa täällä vaihtelevia ja kauniita alppimaisemia - peltoja, metsää, puroja, pikkukyliä, kauniita kirkkoja kallioisten seinämien edessä. Maisemat eivät oikeastaan missään vaiheessa reittiä mene tylsiksi, tosin kiva aurinkoinen sää saattoi myös vaikuttaa tähän mielikuvaan.

Pitkän nousun jälkeen voi onnitella itseään, sillä koko 90km:n lenkin nousumetrit ovat aikalailla paketissa. Reitti kääntyy jyrkkään laskuun, ja alkuun tulee muutama todella tiukka serpamutka, joten nämä kannattaa ottaa varovasti. Vaikka kurveihin laitetut törmäyspatjat tuovat tiettyä turvallisuuden tunnetta, tällä reitillä on historiassa ollut myös ikävämpiä tapauksia, joissa patjasta on lennetty ohi ja kovaa. Malttia siis alkuun. Pikkuhiljaa serpamutkat suoristuvat ja lasku jatkuu nopeana ja leveänä baanana. Jos haluat ajaa 50-60 km/h keskarin 10km:n pätkän, tässä on nyt mahdollisuutesi. Reitin loppupuolella käydään muutamassa pienemmässä kylässä, ajetaan kerran Zell am Seen läpi, käydään pyörähtämässä pieni lenkki sen eteläpuolella ja tullaan takaisin vaihtopaikalle saman kapean peltotien kautta kuin lähtiessäkin. Täällä voi taas pyöritellä pahimmat hapot pois jaloista ja valmistautua juoksuun. Pyörä 2:41:29 (2019: 2:39:41). Pyörätreenit ovat olleet parit viime kuukaudet aika vähissä, joten tavoitewateista jääminen ei ollut oikeastaan kovin iso yllätys. Pyörän tulos oli pienoinen pettymys, mutta tällä treenimäärällä tämä oli rehellinen, oman kunnon mukainen tulos.

Toinen perussuoritus T2:lla, Sauconyn Endorphine Pro 2:t jalkaan ja menoksi. Juoksureitti kulkee järven rantaa pitkin, tehden piikin sen pohjoispuolelle, palaten sitten takaisin Zell am Seen keskustaan ja luupaten takaisin pohjoispuolen kautta takaisin keskustaan. Reitti on pääosin melko tasainen, tosin vanhassa keskustassa on pari tiukempaa, lyhyttä nousua, ja reitin kääntöpaikka on n. kilometrin loivan nousun päällä. Noin puolet reitistä on asfalttia ja puolet soraa kovalla pohjalla, joten lenkkarivalinta tuntui todella hyvältä noin puolet ajasta ja ihan siedettävältä toisen puolen. Kannustusta on oikeastaan koko reitin pituudelta, erityisesti kääntöpaikoilla Zell am Seessa ja järven pohjoisosassa. Juoksussa minulla oli tavoitteena pitää 4:40/km pace ja onnistuin siinä parin ekan kilsan verran, jonka jälkeen ikävä totuus paljastui - kyllä sitä juoksuakin olisi voinut treenata ennen kisaa.

Vaikka syke oli kohdallaan ja pumppu olisi jaksanut vaikka mitä, jalat tuntuivat koko juoksun ajan aivan lyijyltä. Pace alkoi pikkuhiljaa hiipumaan viiden minsan nurkille, ja loppupuolella alkoi näkymään jo 5:15-pacea. Noin kilometrin 14 kohdalla aloin olemaan jo kohtuullisen varma siitä, että vuoden 2019 kisan tuloksia ei tänään tällä hölkällä paranneta, joten katse taas pois kellosta kohti järven toisella puolella nousevia vuoria, syviä hengityksiä, ja pohtimaan niitä lukuisia hyviä asioita, joiden on pitänyt osua kohdilleen, että saan olla sillä hetkellä juuri siinä. Viimeinen PowerBarin Aquagel naamariin, ja parin kilsan fiilistelyn jälkeen aloin huomaamaan että selkiä alkaa tulla vastaan taas enemmän kuin mitä niitä loitoni. Pace olikin liikahtanut takaisin vitosen pintaan ja jalkoihin tuntui ilmestyneen hiukan lisää virtaa. Kisafiilis taas päälle, pieni loppukiihdytys punaiselle matolle keskelle karnevaalitunnelmaa, ja kädet kohti taivasta. Kellotaulun oma loppuaika yllätti täysin - 5:09:59 (2019: 5:12:22). Laiskasta jalkapäivästä huolimatta onnistuin parantamaan vuoden 2019 tuloksesta vajaat 2,5 minuuttia. Juoksu oli kaikesta huolimatta myös 9 sekuntia nopeampi 1:46:48 (2019: 1:46:57).

Tulos kuvastaa mielestäni aika hyvin sitä, että viime aikoina treeneissä suhteellisesti eniten on tullut lisäystä uintiin, ja samaan aikaan eniten vähennystä on tullut pyörään & vaihtoharjoitteluun. Myöskään kisaan valmistautuminen ei ollut mitenkään systemaattista, vaan tämä mentiin melkeinpä vanhoilla pohjilla. Koko kisasta voinee siis todeta, että oman kunnon mukainen tulos tuli, ja kyllä se kunto on tällaiselle keski-ikäiselle toimistotyöläiselle ihan hyvä, vaikkakin välillä tuli melko paksu poika -olo näiden 190-senttisten rasvattomien vuoristokauriiden ohittaessa sekä ylämäkeen fillarilla että soratiellä juostessa. Siitä huolimatta, sijoitus omassa ikäsarjassa 30/145.

Numerot ja sijoitukset on kiva bonus, mutta reissun parasta antia oli maisemat, rauha, kiireettömyys, kannustusjoukot luurin toisessa päässä ja ikioma, rakas huoltaja. Mitkään juoksun lyijyjalat ei jaksa pitkään häiritä, kun tietää mitä maaliviivalla odottaa. Kiitos tästä.

Normaalisti tässä vaiheessa pitäisi suunnitella jo seuraavan kauden tavoitteita ja kisoja, mutta ensi vuodeksi on tällä hetkellä hiukan toisenlaiset suunnitelmat. Näistä kenties lisää lähempänä. Kuntoilu jatkuu kuitenkin kuten ennenkin, mihin setä nyt lycrastaan pääsisi.