By Nikita Zhuk in sport —

Haute Route Alps 2017

Haute Route Alps 2017
Maaliviivalla

Stage 1: Nice – Pra Loup

  • Cols: Ascros, Cayolle, Pra Loup
  • Dist: 172,5km
  • Asc: 3590m
  • TSS: 376 (BBS est: 379)
  • IF: 0,68 (BBS est: 0,71)
  • Moving time: 7:47:55 (BBS est: 7:31:04)
  • NP: 205W (BBS est: 220 W)
  • Sijoitus: 195 / 290

Viikon ensimmäinen aamuviiden herääminen tuntui raskaalta. Edellisenä päivänä olimme pakanneet kaikki tavarat kahteen Haute Route -järjestäjiltä saatuun laukkuun: heti maaliviivalla tarvittavat tavarat (pyyhe, suihkusaippua, palautusjuoma, puhdas vaatekerta, sandaalit) pieneen päiväreppuun ja loput tavarat isoon, 90-litraiseen vedettävään matkalaukkuun. Isot laukut jätettiin aamuisin hotellin vastaanottoon, josta järjestäjät toimittivat ne seuraavaan majapaikkaan. Päiväreppujen kanssa pyöräiltiin hotellilta starttiviivalle ja jätettiin reput autoon, joka toimitti ne maaliviivalle. Systeemi toimi oikein hyvin, ja laukkujen kanssa säätämisessä syntyi tulevan viikon aikana tehokas rutiini – heräämishetkestä valmiiseen laukku/reppupariin päästiin yleensä n. vartissa.

Mutta hetkeksi takaisin Nizzaan. Silmät puoliummessa kävelin hotellin aamupalalle mättämään niin paljon ruokaa kuin kroppa suostui vastaanottamaan. Tähän aikaan aamusta se määrä ei ollut paljon. Reppu selkään, pyörä alle ja starttiviivalle Nizzan rantakadulle muiden tiimiläisten kanssa. Pikkuhiljaa pää alkoi tajuamaan, mitä on tapahtumassa, ja kisainnostus alkoi saamaan myös kroppaa hereille.

Starttiviivalla odotellessa tuli juteltua niitä näitä vieressä odottelevien pyöräilijöiden kanssa. Tämäntyyppisissä tapahtumissa on parasta se, ettei ole mitään ongelmia keksiä puheenaihetta – smalltalkia tai esittelyjä ei juuri tarvita. Jossain vaiheessa huomasin vieressäni Inkisen Samin, jota en ole aikaisemmin tavannut kasvatusten, vaikkakin olen toki seurannut miehen tekemisiä itsensä mittaamisen, softayrittäjyyden ja triathlonin merkeissä. Sami kertoi osallistuvansa vaimonsa Meredithin kanssa neljälle ensimmäiselle etapille, jonka jälkeen olisi lähdettävä takaisin hoitamaan työasioita. Viikon edettyä Sami nappasi muutaman oikein komean sijoituksen, joten kovassa kunnossa näyttäisi mies olevan.

Ensimmäinen etappi alkoi saattoajolla Nizzan läpi, jonka jälkeen tuli aikamatto ja alkoi varsinainen kisa. Heti alkuun tuli lähdettyä tietenkin aivan liian kovaan porukkaan. Muutaman kilsan päässä tajusin, että jos peesissä pysymiseen vaaditaan se 300W, niin ehkä ryhmä on minulle liian kova. Jättäydyin suosiolla taakse ja lähdin pyörittämään omaa vauhtiani.

Tässä vaiheessa reissua kroppa ei ollut vielä tottunut helteessä urheiluun, ja auringon noustessa sen kyllä huomasi. Syke suhteessa watteihin oli aivan liian korkea, ja tuntui että vettä joutui kiskomaan koko ajan ettei suuta olisi kuivannut. Päivän ensimmäisen nousun reilut 200W vaihtuivat toisen nousun vajaaseen 200W ja selviytymismoodiin. Aloin ymmärtämään feeding stoppien elintärkeän roolin tässä kisassa hyvin nopeasti.

Kaikki mäet jotka noustiin ylös oli toki laskettava myös alas. Valtaosa koko kisan laskuista oli ajanoton ulkopuolella. Tämä päätös on tehty turvallisuussyistä, sillä teitä ei oltu suljettu muulta liikenteeltä (vaikkakin osassa risteyksiä oli liikenteenohjaajat ohjaamassa ja varoittamassa liikennettä). Laskunopeudet voivat näissä mäissä nousta hyvinkin korkealle, ja ajanoton lisääminen laskuihin saisi ihmiset ottamaan ylimääräisiä riskejä. Jotain osviittaa laskunopeuksista voi saada esim. erään matkajärjestäjän ohjeesta: jos 90 km/h laskuvauhti suoralla laskulla saa sinut hakemaan jarrukahvaa, älä tule tänne hiilikuituvanteilla. Omassa Canyonissani oli levyjarrut, ja ne tuntuivat sopivan näihin laskuihin ja tähän kropan painoon oikein hyvin.

Ensimmäinen etappi tuntui erittäin raskaalta, ja päivän päätteeksi en voinut käsittää, miten seuraavana päivänä pystyisin jatkamaan. Jalat olivat aivan tyhjät ja energiataso oli sitä luokkaa, etten jaksanut jonottaa ruokaa maalialueella muiden joukossa helteessä. Onneksi tiimistä löytyi paremmissa energioissa olevia, joten itse yritin pysyä hereillä varjossa vettä hörppien.

Stage 2: Pra Loup – Col du Granon

  • Cols: Vars, Izoard, Granon
  • Dist: 123km
  • Asc: 3632m
  • TSS: 278 (BBS est: 284)
  • IF: 0,61 (BBS est: 0,66)
  • Moving time: 7:01:22 (BBS est: 6:32:07)
  • NP: 186W (BBS est: 204 W)
  • Sijoitus: 232 / 283

Niin se vaan oli taas herättävä ja vedettävä pyöräilykuteet niskaan. Päivän aikana noustiin 3 isoa nousua tiukkenevassa järjestyksessä. Vars ja Izoard meni jotakuinkin kohtuullisesti, mutta Granonin kohdalla kävi selväksi, että 36/52 rattaat edessä ja 11–28 pakka takana ei tule toimimaan tällä reissulla. 8–10% nousukulma (jota Granonilla oli riittävästi) pakotti runttaamaan putkelta niin alhaisella kadenssilla, että pyörää joutui käytännössä heilauttamaan vartalon painonsiirrolla eteenpäin jokaisen polkimen painalluksen yhteydessä. Poljin alas ja lantiolla pyörää puolisen metriä eteenpäin. Hiiiiopp. Ja vielä kerran. Ja vielä. Keskinopeus 5 km/h… Enää 10km tätä. Helle +33C. Ei…helvetti.

Kova runttaaminen aiheutti joitakin ongelmia – jalkojen turpoamisen pyöräilykenkien sisällä ja oikean jalan ulkosyrjän kipeytymisen. Jalkojen turpoamisen huomasi siitä, että varpaita alkoi miltei polttelemaan ja olisi tehnyt mieli repiä kengät ja sukat pois samantien. Jalan ulkosyrjä taas muistutti itsestään varsinkin taukopaikoilla, kun jalan päälle ei uskaltanut laskea koko painoa. Näistä syistä päivä päättyi samanlaisiin aatoksiin kuin ensimmäinenkin: huomenna tuskin pääsee edes lähtöviivalle.

Stage 3: Serre Chevalier – Alpe D’Huez

  • Cols: Lautaret, Sarenne, Alpe d’Huez
  • Dist: 120km
  • Asc: 3118m
  • TSS: 285 (BBS est: 248)
  • IF: 0,66 (BBS est: 0,66)
  • Moving time: 6:10:42 (BBS est: 5:42:24)
  • NP: 201W (BBS est: 204 W)
  • Sijoitus: 203 / 298

Edellisen päivän kärsimysten jälkeen päätin tehdä pari muutosta: hankin kisakylästä pyörään uuden takapakan (11–32), joka edellytti myös ketjun vaihtoa pitemmäksi. Vaihdoin myös ensisijaiset Sidin pyöräilykenkäni varakenkäpariin – Pearl Izumin TriFly IV -triathlonkenkiin, jotka olivat huomattavasti tilavammat ja antoivat jalalle enemmän turpoamistilaa. Molemmat muutokset helpottivat ajamista huomattavasti, vaikkakin oikean säären ulkosyrjä jatkoi vielä vihoittelua. Lääkelaukun voltaren-tuubista oli tässä vaiheessa mennyt n. puolet.

Etappi päätyi Alpe d’Hueziin, jossa oli tarkoitus viettää kaksi yötä. Kolmannen päivän suhteellinen lyhyyys, tieto siitä, että seuraava päivä tulisi olla vieläkin lyhyempi ja suurempi takapakka teki kolmannesta päivästä lähes miellyttävän, ja maalissa mieli alkoi jo kääntymään seuraavan päivän aika-ajoon.

Stage 4: Bourg D’Oisans – Alpe d’Huez TT

  • Dist: 15,4km
  • Asc: 1077m
  • TSS: 93 (BBS est: 85)
  • IF: 0,88 (BBS est: 0,80)
  • Moving time: 1:12:41 (BBS est: 1:20:14)
  • NP: 266W (BBS est: 248 W)
  • Sijoitus: 170 / 283

Neljännen päivän aamunna laskimme Alpe D’Huezista Bourg D’Oisansin kylään, jossa odotti ihan oikea aika-ajoramppi. Sieltä sitten lähdimme yksi kerrallaan liikkeelle, tosin ramppilähtö oli ehkä enemmän näytösluonteista mediaa ja yleisöä varten, sillä etapin ajanotto alkoi vasta 2km rampin jälkeen varsinaisen nousun alettua.

Lähtöjärjestys perustui sijoituksiin siten, että sijoituslistan viimeisimmät lähtivät ensimmäisenä. Tällä saatiin toisaalta se vaikutus, että hitaimpia ei tarvinnut odottaa maaliin aivan niin pitkään, ja toisaalta nopeammille hyvää motivaatiota ohittaa mahdollisimman monta selkää.

Oikean säären kipu oli jo tässä vaiheessa alkanut helpottamaan, ja pystyin tekemään kohtuullisen omantasoisen suorituksen. Silmien edessä aukeava selkien helminauha sai unohtamaan edellisen päivän ajatukset palauttavasta lenkistä hyvin nopeasti, ja wattitaso pysyi tunnin verran siinä n. IF 0,9:n tasolla. Loppukaarteesta vielä spurtti kohti maalia ja kaikki voimat peliin.

Stage 5: Alpe D’Huez – Megève

  • Cols: Glandon, Madeleine, Saisies
  • Dist: 182,9km
  • Asc: 4583m
  • TSS: 425 (BBS est: 386)
  • IF: 0,67 (BBS est: 0,68)
  • Moving time: 8:55:51 (BBS est: 8:19:16)
  • NP: 204W (BBS est: 211 W)
  • Sijoitus: 171 / 270

Tätä päivää kaikki odottivat koko viikon pelonsekaisin tuntein. En ole eläessäni noussut saman päivän aikana yli neljää tonnia, puhumattakaan siitä että siihen yhdistettäisiin yli 180km matka ja yli 30C:n helle. Olo oli edellispäivän aika-ajossa revittelystä huolimatta kuitenkin kohtuullinen. Aamuviiden herätys ei enää tässä vaiheessa reissua tuntunut juuri miltään, joten myslit naamariin ja maaliviivalle. 07:00 lähtötorvi soi ja porukka lähti liikkeelle kohti päivän ensimmäistä nousua Col du Glandonia.

Glandonin ja sitä seuraavan Madeleinen nousut menivät jo suhteellisen rutiinilla. Sen jälkeen seurasi pitkä, n. 20km tasainen osuus, jonka jälkeen jalat sai taas lämpöä n. 12km:n loivassa nousussa kohti Col des Saisiesin alkua. Tämän nousun vaikeus yllätti monet, itseni mukaanlukien. Edellisenä päivänä suurin osa keskittyi kuuluisampaan, 19km pitkään Madeleineen, ja 16,5km:n Saisies tuli siinä ikäänkuin kylkiäisenä. Tässä oli kuitenkin yksi viikon rankimmista nousuista, kun helteessä ja avoimella paikalla väännettiin n. 4km:n osuutta, jossa jyrkkyys ei laskenut alle 10%:n. Kun alla on jo yli 150km, alettiin pään sisällä pääsemään jo aika syvään kuoppaan. Laulanpa päässäni vielä tämän biisin. Laskenpa vielä sataan polkaisuun. Laskenpa hengitykset sisään ja ulos. ”5 km to the summit”. Ei saatana tässä menee vielä tunti. Hengitä, paina, katso ympärillesi. Vuoria. Kaunista. Haluat olla täällä. ”1 km to the summit”. Nouse putkelle, runttaa, runttaa. Aikamatto. Heitä pyörä telineeseen, ota kengät pois jalasta (varpaat ja jalkapohjat tulessa) ja kaadu maahan. Hengitä. Elämäsi kovin pyöräilypäivä on nyt takana.

Paitsi että vielä 24km kisakylään. Suck it up, PowerBarin patukka naamariin ja menoksi.

Stage 6: Megève – Morzine

  • Cols: Epine, Colombière, Joux Plane
  • Dist: 144,7km
  • Asc: 3304m
  • TSS: 320 (BBS est: 322)
  • IF: 0,68 (BBS est: 0,74)
  • Moving time: 6:41:11 (BBS est: 5:52:58)
  • NP: 205W (BBS est: 230 W)
  • Sijoitus: 172 / 273

Toiseksi viimeisenä päivänä alkoi jo pikkuhiljaa itsekin uskomaan siihen, että kyllä tässä taidetaan päästä maaliin saakka. 7km:n Epine meni alkulämmittelynä ja. 12,5km:n Colombiere melkein juhlavissa tunnelmissa, kun keksin edellispäivänä ladata iPhonen Spotifyihin offline-soittolistan, jota popittelin koko nousun ajan bentoboxistani. Vuoristonousuissa toimi hyvin kaikki mahdolliset genret, ja wattien noustessa myös selkiä alkoi tulla vastaan. Ohitettavatkin arvostivat pientä musiikillista piristystä ja poppiviritykseni sai osakseen paljon positiivista huomiota.

Muutamia erityisen hyvin toimineita biisejä:

  • Fort Minor – Remember The Name
  • Don Johnson Big Band – Jah Jah Blow Job
  • Guano Apes – Open Your Eyes
  • Promoe – Long Distance Runner
  • ATB – 9 PM [Till I Come]
  • Requiem for a Dream theme
  • Eminem – Lose Yourself
  • Eminem – ’Till I Collapse
  • Sekä tietenkin ikiklassikot: Europe – The Final Countdown (1km kohdalla) sekä Survivor – Eye of the Tiger (koko ajan!)

Stage 7: Morzine – Geneva

  • Cols: Encrenaz, Ramaz, Feu, Cou, Moises.
  • Dist: 140,3km
  • Asc: 2572m
  • TSS: 270 (BBS est: 307)
  • IF: 0,66 (BBS est: 0,8)
  • Moving time: 6:01:44 (BBS est: 4:49:22)
  • NP: 199W (BBS est: 246 W)
  • Sijoitus: 206 / 279

Viimeinen päivä oli monessakin mielessä erilainen kuin muut. Lähes koko matka oli ajastettu (aika lähti käyntiin 3km:n kohdalla ja jatkui siitä n. 100km:n ajan, nousut ja laskut mukaanlukien). Nousut eivät olleet enää niin pitkiä, mutta osa (etenkin Feu) todella jyrkkiä. Tässä vaiheessa kaikki ajatukset olivat jo maaliviivalla, ja alle 10km:n nousut taittuivat rutiinilla.

20km ennen Geneveä kaikki pysähtyivät Yvoiren kylään, jossa ajanotto loppui ja kaikki saivat mitalit kaulaan ja Finisher-paidan päiväreppuunsa. Alkupäivän vauhdista riippuen kylässä sai viettää 1–3 tuntia, joten siinä ehti hyvin lounastamaan ja ottamaan pari olutta maalin kunniaksi. Tämän jälkeen oli vielä n. 20km:n saattoajo moottoripyörien ohjaamana kohti Geneven keskustaa, jossa oli se varsinainen maaliviiva. Ajo Haute Route -kaaresta läpi ja viikon urakka oli paketissa.

Global ranking: 186 / 257

Loppumietteet

Päällimmäisenä viikosta jäi mieleen kiitollisuus. Kiitollisuus omaa kroppaa kohtaan siitä, että se antoi minulle mahdollisuuden viedä tämän projektin loppuun hajoamatta tämän enempää. Kiitollisuus tiimikavereille ja kaikille mukana olleille pyöräilijöille tsemppaamisista, mahtavasta yhteishengestä ja lukuisista keskusteluista nousujen aikana. Kiitollisuus järjestäjille, huolto- ja lääkintähenkilökunnalle, liikenteenohjaajille, majapaikkojen ja kisakylien pitäjille, hierojille ja kokeille siitä, että koko tämä tapahtuma oli mahdollinen. Kiitollisuus omalle fyssarille, lääkärille, vanhemmille, siskolle ja kavereille tuesta ja kannustuksesta.

Mutta katse eteenpäin. Kuten kirjoitin aikaisemmin esittelyssäni, oma FTP-W/kg -tasoni on n. 3,8W/kg, mikä ei ole vuoristopyöräilyyn kovin kummoinen. Alpine Colsin viime vuoden tilastojen mukaan tällä tasolla pitäisi kyllä (tilastollisesti) päästä maaliin, mutta Top-250:seen vaaditaan >= 4W/kg. Oma globaali sijoitukseni oli 186/257, joten Alpine Colsin tilasto oli tässä mielessä hieman varovainen.

Jos minun pitäisi antaa jonkinlainen W/kg-suositus, niin sanoisin, etten lähtisi enää tuollaiseen kisaan alle 4 FTP-W/kg tasolla, mielummin jopa yli 4,5 W/kg. Vaikka pääsin omalla tasollani maaliin reilusti aikarajojen puitteissa, rajat eivät koskaan olleet täysin pois mielestä. Mitä hitaammin etapit suorittaa, sitä vähemmän aikaa jää palautumiseen kisakylässä ja hotellissa. Jatkuva kiire iltaisin oli jonkin verran stressaavaa, ja 30–60 min lisää aikaa iltaan olisi ollut enemmän kuin tervetullutta. Hieman suuremmalla W/kg -arvolla päiviin jäisi enemmän väljyyttä, vaikkei mistään top-50 -sijoituksista kisaisikaan.

Sitten muutama sana välineistä. Suosittelisin tällaiselle reissulle mahdollisimman kevyitä kiekkoja & pyörää sekä joko aluvanteita vannejarruilla tai levyjarruja. Hiilarivanteet ovat näissä laskuissa vaarallisia, ja omassakin porukassamme nähtiin yksi ylikuumenemisesta johtuva hiilarivanteen vaurioituminen. Kukaan ei myöskään halua räjähtävää rengasta näihin laskuihin, joten kumiksi joko hyvin kestävät avorenkaat (jopa painon kustannuksella) tai tuubit. Helteessä ja pitkissä nousuissa ainakin itselläni jalat turposivat reilusti, joten ne tiukimmat pyöräilykengät kannattaa myös jättää kotiin ja ottaa hieman väljempää tossua jalkaan.

Kaiken kaikkiaan Haute Route Alps oli erittäin rankka, mutta myös hyvin positiivinen kokemus. Tiesin hyvin oman tasoni enkä lähtenyt hakemaan sinne sijoituksia vaan pääsemään maaliin omin jaloin hyvävointisena, ja se tavoite täyttyi reilusti. Tämä reissu ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani vuoria kohtaan, ja joistakin mahdollisista jatkosuunnitelmista olikin reissussa jo puhetta. Katsellaan niitä sitten tarkemmin myöhemmin. Parasta on kuitenkin se, että reissusta jäi käteen lukuisia uusia tuttuja ja kontakteja, joiden kanssa toivottavasti ollaan tekemisissä jatkossakin.

Seuraavat muutamat viikot pyhitän kuitenkin täysin palautumiselle tästä koitoksesta ja ihan muista asioista nauttimiselle.

Alkuperäinen postaus on julkaistu Medium -blogissa.